Unto Nyystilän suunnistusharrastus Ilkan sivuilla

Kertyneet ikävuodet eivät ole vähentäneet kisastarttien määrää, kesällä kisoihin lähdetään ulkomaille asti. Katse kohdistuu vuorollaan käsissä olevaan kompassiin ja karttaan. Pää nousee havainnoimaan lähiympäristöä. Elkeistä huokuu kokemus, liikkeet ovat veteraanisuunnistaja Unto Nyystilälle luontaisia monien vuosikymmenien ajalta.

– Metsässä kulkeminen on antanut liikuntaa, kartanluku ajatustyötä, kuvailee Nyystilä suunnistuksen rikkautta.

Laihian Lujaa seuratasolla edustava Nyystilä täyttää tämän vuoden marraskuussa 95 vuotta. Hänen suunnistajauransa on kestänyt jo yli 80 vuotta. Harrastus alkoi 12-vuotiaana, kun naapurin isäntä kutsui hänet mukaan suojeluskunnan järjestämälle suunnistuskurssille.

– Naapuri opetti minulle esimerkiksi kompassin käytön. Ei ole tarvinnut jälkeenpäin katua suunnistuksen aloittamista, laji on pitänyt hyvässä kunnossa. Ensimmäisiä viitteitä suunnistajan taidoista saatiin vuosina 1936–1937, jolloin Nyystilä oli voittamassa kahdesti sotilaspoikien piirinmestaruuden Laihian joukkueessa.

– Laihialla oli tuohon aikaan paljon hyviä suunnistajia. Voitot antoivat lisää intoa, kun huomasi pärjäävänsä. 

Jatkosotaan Nyystilä osallistui vuodesta 1942 lähtien, 18-vuotiaana.
Hän oli vuonna 1944 mukana sodan ankarimmissa lopputaisteluissa Karjalan Kannaksella, josta tie vei saman vuoden syksyllä Tornioon ajamaan pois saksalaisia. Torniossa hän haavoittui molempiin jalkoihin vihollisen kranaatin räjähdettyä parin metrin päässä. Hän on 30 prosentin sotainvalidi.

– Pieniä kranaatinsirpaleita poistettiin viimeksi neljä vuotta sitten oikean polven sivusta ja vasemman jalan pohkeesta.

Suunnistusura jatkui sodan päätyttyä. Nyystilä kiersi seuraavat vuodet aktiivisesti valtakunnallisissa kisoissa, SM-kisoja myöten. Hän kuului tuolloin piirin parhaisiin suunnistajiin.

– Siihen aikaan tuli käytyä vähän enemmän lenkillä. Olin joissain kisoissa sen verran hyvässä kunnossa, etten maaliin saapuessa ollut välttämättä kovin hengästynyt. Tavoitteellinen kilpaileminen jatkui 1950-luvulle saakka, jonka jälkeen oman maatilan hoitaminen alkoi viemään yhä enemmän Nyystilän ajasta. Tätä nykyä hän asuu omassa kodissaan Laihian keskustassa. Kirsti -vaimo kuoli vuonna 2014. Nyystilän arkea ovat kuitenkin täyttämässä hänen neljä lastaan sekä lukuisat lastenlapset että lastenlastenlapset. Omista lapsista Jukka on myös kokenut suunnistaja. Nuoremmista ikäpolvista löytyy niin ikään aktiivisia liikunnan harrastajia.

– Lastenlapset ovat tykänneet voimistella, neljännessä ikäpolvessa harrastetaan jalkapalloa. 
Muitakin aktiviteetteja riittää suunnistuksen ohella. Muun muassa boccia ja hirvenmetsästys kuuluvat Nyystilän suosimiin harrastuksiin. Kilpailutahti ei ole laantunut merkittävästi viimeisten vuosien aikana. Kesän aikana ovat luvassa Kainuun rastiviikot, Fin5-viikot, Eläkeliiton SM-kilpailut sekä Tanskassa järjestettävät veteraanien MM-kilpailut. Nyystilä osallistuu MM-kilpailuihin nyt kolmannen kerran.
Menestystäkin kisoista on tullut. Nyystilä voitti MM-hopeaa keskimatkalta 90-vuotiaiden sarjassa vuonna 2015.

Mutta mikä on hänen pitkän ikänsä salaisuus?

– Olen tainnut periä hyvät geenit äidiltäni, joka eli 94-vuotiaaksi asti. Isältäni sen sijaan perin geenit urheiluun. 

Entä onko hänellä antaa vinkkejä siihen, kuinka saavuttaa pitkä ja terve elämä?

– Liikunnan harrastaminen on hyväksi, se pitää elimistön ja lihakset kunnossa. Ja pysyy virkeänä päivästä toiseen.

ILKKA 14.6.2018