Laila Hämäläinen syntyi 10.11.1920 Toholammilla.
11 lapsen katras eli maatilalla ja vanhempien kuoltua vuosina 1934 ja 1937 jäi tila lasten hoidettavaksi. –Vesi haettiin hevosella puolen kilometrin päästä Lestijoesta ja talvisin joenpenkat olivat jäiset ja vaarallisetkin, mutta suuremmilta vahingoilta vältyttiin. Hoidettavana oli pelto, kymmenen lypsävää, joutokarjaa, lampaita, kaksi hevosta, jouluksi kasvatettava sika, kanoja ja vihainen kukko, muistelee Laila työsarkaansa.
Laila liittyi jo nuorena pikkulottiin ja vuonna 1942 hän toimi 31 iv-komppanian vartiolottana partisaanialueella. Hän muistelee, kuinka vihollisten partiot kulkivat läheltä vartiopaikkaa, mutta varsinaista vaaratilannetta hän ei kuitenkaan kohdannut.
Sota-aikana kotitilalle saatiin avuksi venäläinen sotavanki Josef. Josef oli elokuvakoneen käyttäjä ja opetti tilan töiden ohessa mm. sisaren lasta laskemaan. -Josef oli rehti ja kunniallinen mies, Laila toteaa.
Lailan veli haavoittui rintamalla ja hän pääsi kotiinsa toipumislomalle. Velipojan ja Josefin kohtaaminen jännitti nuorta lottaa. –Pelkäsin mahdollista riitaa ja jännitin tuvan vintillä. Kohta alakerrasta alkoi kuitenkin kuulua yhteislaulua, jota mahtoi edesauttaa velipojan mukanaan tuoma viinapullo, Laila muistelee hymyillen. Kahden vuoden pesti päätyi lopulta Josefin palauttamiseen ja Laila muistelee tuotakin hetkeä lämmöllä. –Veimme Josefin hevosella asemalle ja pakkasimme hänelle reppuun eväitä. Asemalla Josef mursi eväsleivästään palan ja antoi sen hevosellemme, Laila kertoo kyynel silmäkulmassaan. Tämän jälkeen ei Josefista kuulunut enää koskaan mitään.
Varsinaisen leipätyönsä Laila teki Seinäjoella sairaala-apulaisena. Kolmenkymmenen työvuoden jälkeen hän kertoo olleensa jo 40 vuotta eläkkeellä.
Lailan puoliso oli Metsäpirtistä kotoisen oleva vaikeavammainen sotainvalidi ja heille siunaantui avioliitosta yksi lapsi. 73 vuotta täyttävä tytär asuu tällä hetkellä Hampurissa. Puoliso nukkui pois reilut 20 vuotta sitten.
Laila asui omassa asunnossaan aina viime pääsiäisenä sattuneeseen kaatumiseensa saakka. Nyt hän asustaa Kivipuron uudessa Kuusikodissa ja on tyytyväinen tilanteeseensa. –Ei tämän parempaa elämää olekaan ja olen erittäin tyytyväinen olooni, pirteä ja positiivinen Laila toteaa hymy huulillaan.
Sydämelliset onnittelut Laila!